Etusivu

Salibandy
Otot
Media
Galleria
Keskustelu


UUTISET

 

13.08.07 Riga Open 2007

Ottopoikien farmariseura Urvan Kings kävi viikonloppuna pyörähtämässä Latviassa, jossa pelattiin salibandyn Riga Open-turnaus. Otot matkasivat turnaukseen tyylikkäästi yhdeksän paikkaisella 91-vuosimallin Nissan Urvan Kingillä, joka kestikin matkan rasitukset jopa muutamaa pelaajaa paremmin.

Matkaan meinasi tulla mutkia heti Tallinnaan saavuttua, kun poliisit pysäyttivät takaovi auki paahtaneen retkueen. Edellispäivän joukkuepalaverin aiheuttamista jälkihöyryistä johtuen, kuskina toiminut Hansen-ketjun vanhin veljes puhalsi mittariin hurjat 0,14 promillea ja joutui poliisiauton takapenkille selvittelmään tilannetta. "Meil o täälä nollatoleransi, poika. Nyt rapsahti kaksisataeuroo sakko", poliisi kuumotti hämmästynyttä kuljettajaa. Punertavin silmin tehty koiranpentuilme sekä apuun rientänyt kakkoskuski, joka puhalsi nollan, kuitenkin auttoi ja matkaa päästiin jatkamaan onneksi ilman tikettiä. Tässä vaiheessa Otot ymmärsivät asian niin, että ollaan 200 euroa rikkaampia ja päättivät juhlistaa asiaa railakkaasti rokaten loppumatkan.

Riikan päästiin suurin piirtein aikataulussa, vaikka pysähdykset tuppasivat venähtämään, muutaman Oton yllättävien nudististen tarpeiden vuoksi. Jo ennen klo 23.00 joukkue oli majoittunut hieman hintahtavan (Fun Friendly Franks) hostellin viileään ja armeijamaiseen 8 hengen sopudormiin. Kauaa ei huoneessa viihdytty, kun lähes koko Urvan King-ryhmä rymisteli Riikan yöhön. Koko joukkue alkoi olla kasassa, kun tavattiin muut Otot, eli Helkaman veljekset, Koposen Masa ja veikkolalainen pientilallinen, Mehon Passo. Myös karu KSB:n juippeihin törmättiin ensimmäisillä terasseilla. Tässä vaiheessa Eetu "twenty lats" Helkama kuuluikin vielä Karu Ksb:n tiimin, mutta parin yrttiliköörin jälkeen mies tunsi kuuluvan enemmän Ottoporukkaan.

Ensimmäisen pelipäivän eli torstain aamu valkeni raikkaan kosteassa Ottodormissa vähän vaisummin. Aamupalan ja muun joukkueen kohtaamisen jälkeen oltiin valmiita lähtemään ensimmäiseen peliin, jonne matkattiin Otoille luontaiseen tapaan limusiinilla. Ensimmäinen vastus oli latvialainen Devils United, joka ei ollut pelillisesti lähelläkään Urvan Kingsien tasoa. Tästä huolimatta ainoastaan Eetu pystyi hyödyntämään yhden lukuisista maalipaikoista. Koppasen pidettyä maalinsa puhtaana oli tuloksena 1-0 voitto. Toinen peli oli lähes heti perään virolaista SK Favoriitia vastaan. Viron pojatkaan eivät taidolla häikäisset, mutta maalijyvän ollessa edelleen kateissa, Otot hävisivät ottelun maalein 2-1. Otot sai ottelun loppuhetkillä mahdollisuuden tasoitukseen rangaistuslaukauksen muodossa, mutta kaksinkertainen Karkkilan rankkarikisamestari, Seppi Hansen, todisti tuurin olevan katoavaista ja ampui päin virolaismaalivahtia. Ottojen maalista vastasi Jens Hansen, Myrtsin Usherin esityöstä. Pelin jälkeen tehtiin tuttavuutta latvialaisen virkavallan kanssa, kun Ottopojat loivat joukkuehenkeä kaatamalla Riikan balsamia haavoilleen.

Toiseen pelipäivään lähdettiin paljon virkeämmin, sillä osa Ottopojista katsoi nukkumisen olevan turhaa, koska peli oli jo kello 11.15 aamulla. Urvan Kingit esittivätkin turnauksen parasta peliään ja kyykyttivät lohkon voittaneen latvialaisen Fastumin Kyttä-Matin kahdella ja Veijo "Myrtsin Usher" Nergin maaleilla 3-2. Pelin jälkeen seurasi seitsemän tunnin tauko ennen seuraavaa koitosta. Tauko koitui punaisella pakettiautolla matkaavan rytmiryhmän kohtaloksi, sillä monet pelaajat ehtivät tekemisen puutteessa nukkua itselleen huonot olot tai vastaavasti virittää itsensä ylikuntoon. Viimeisestä ottelusta ei jäänyt muuta kerrottavaa kuin Jens Hansenin maali ja Koppasen viimeisen minuutin 12 torjuntaa.

Viimeisenä päivänä Otot kävivät shoppailemassa, kannustamassa karu KSB:tä finaalissa sekä Jurmalan aurinkorannalla, jossa joukkue esitteli venäläisturisteille jumalaisia beachsoccer taitojaan. Sunnuntaina kotimatka alkoi kello 9:00. Matka 60-asteisessa urvanissa oli tuskainen, mutta rakas. Ja Jesse Jameskin pääsi ulos tullista.

Takaisin Uutiset-sivulle >>

 
 
 
 
 
Copyright © Ottopojat 2006